Nyt sieltä koululta sit vihdoin ja viimein soitettiin (olin toisaalta odottanut, mutta samalla myös pelännyt) Pojun asioita käsitellään oppilastyöryhmässä ja toivon mukaan ensi viikolla itsekin pääsisin vanhempainvarttiin. Äidinkieli on todellakin hyvin kaukana tarvittavasta taidosta. Siis mä en oikein nyt ymmärrä... Olevinaan 2luokan päättyessä Poju kirjoitti suht hyvin. Muisti sanavälit, kirjaimet tuli melkein kaikki aina paikoilleen ja lukeminen nyt vähän takkusi. Viimeisen kuukauden aikana sitten kiinnitin huomiota Pojun kotiläksyihin (ainahan mä niitä olen kyllä kattellut vieressä) ja huomasinkin, että lukee hyvin (kerkeää lukea yleensä tv tekstit). mutta toi kirjoitus puoli siis on taantunut jollekin aivan ihmeelliselle tasolle. Aivan järesään rupeaa sanoista puuttumaan kirjaimia. Sanavälit unohtuvat tosi usein (yritäppä vanhempana lukea sitä tekstiä, kun kirjaimia puuttuu ja kaikki yhdessä pötkössä). Luetun ymmärtäminen... vai pitäisikö puhua jo epäymmärryksestä.. Poju ei vaan ymmärrä lukemaansa... Siinäpä sitten läksyjäkin tehdään usein niin et Poju lukee ensin, kohauttaa olkapäitään ja äiti kulta lukee tekstin uudelleen jolloin Pojukin ymmärtää. Mä en suoraan sanottuna ymmärrä miten tässä nyt näin kävi?

No nyt käsittelevät siis pojun asioita ja miettivät kannattaisiko ainakin äidinkieli nyt yksilöllistää kumminkin takaisin.. KYLLÄ en vastusta yhtään (eikä pojukaan vastusta), Sittenpä sinne jää vielä matikka ja enkku.... kumpikin tuntuu olevan aika työläs oppiaine, mutta selviytyy kummastakin hieman rimaa ylempää. Toisaalta sitä haluaisi antaa Pojun kokeilla, vaikka vielä jouluun asti, miten enkku/matikka sujuu ja sen jälkeen tekisi lopullisen päätöksen. Poju kumminkin ymmärtää matikan tehtävät hyvin (paitsi sanalliset) ja on nyt motivoituneempi tekemään jo läksyjä (ei tartte munkaan aina vieressä olla, vaan tekee läksyjä vaikken olisi koko talossa). Enkku on hankalaa, mutta Pojulla riittää kiinnostus. Nyt jännitän sanakokeen tuloksia et menikö miten paljon oikein/väärin, kun poju luki niihin (edelliseen ei lukenut ollenkaan ja sai yhden oikein) Poju oli itte sitä mieltä sanakokeen jälkeen, että hyvin meni =) Voihan jösses jos sieltä nyt tulee huono tulos niin toi ei koskaan lue sit mihkään kokeeseen enää.

Onhan se pojullekin aika suuri opetuksessa tapahtunut muutos ollut, näiden koulujen myötä. Luokkakoko suureni, kokeita ollut (pienluokalla ei ollut yhen yhtä koetta), eri kansalaisuuksiakin on (onneks on sentään suvaitsevainen ollut aina).

Tässä nopeat kuulumiset myös muista lapsosista.

Santun koulu menee hyvin. On löytynyt kavereita ja tekee vieläkin innokkaasti läksyt heti kotia tultua. Santtu on nyt äidinkielestä siirretty erityisopettajalle (pienryhmätoiminta) ja toivon mukaan saakin jatkaa siellä käyntiä. Mä en vaan usko et tällä tahilla kun mennään äikässä, et Santtu oppisi lukemaan ennen joululomalle jääntiä edes tavuja. Matikka menee hyvin ja ymmärtääkin asiat (viimeistään kotona, kun äiti vähän kattoo mittee se tuas tekkee)

Piippanan puhe luistaa jo todella hyvin. Putessa ruvetaankin pikkuhiljaa siirtymään enemmän kerrontaan. Yksittäiset sanat tulevat lähes oikein aina (R-puuttuu kokonaan vielä), pidemmät lauseet ovat sitten työläitä ja puhe enemmän epäselvää. Arkitilanteissa pärjäämme jo mahtavasti verraten mitä vuosi takaperin oli. Kyllä se meidän Putekin mietti hieman tätä tahtia mitä Piippanan kanssa mennään eteenpäin asioissa..

On se mustakin mukava kuulla jos hyvin menee asiat.. Tykkään mä kuunnella vaikkei aina menisi kaikki niin hyvinkään. Onneksi meidän uusi kaupunki pystyykin tarjoamaan apua näin paljon (vaikka mä pelkäsin, että tänne muuttaessa sitä joutuu vaatimaan lapsien oikeuksia) En tiedä miten vahvasti olisin jaksanut täällä taistella omien kouluhommien lisäksi.