Jokaisen meidän vanhemman mieleen varmaan pälkähtää "miten tuon lapsen saisi pikkaisen rauhallisemmaksi" Tässä ovat omat hyväksi koetut vinkit.

Säännöllinen päivärutiini (myös kuvien käyttö suositeltavaa):

 Kun päivästä toiseen ruoka-ajat ja ulkoilu ajat ovat suunnilleen samaan aikaan lapsi oppii odottamaan ja hahmottamaan millloin mitäkin tapahtuu. Oma lapseni säännöllisellä päivärutiinilla oppi hahmottamaan esim: milloin pikkukakkonen alkaa, eikä meillä ollut edes seinäkelloa, josta olisi voinut katsoa.

Karkkia vain silloin tällöin

Omieni kohdalla huomasin, jotta karkkipäivä ei todellakaan ole meille se parasvaihto ehto. Lapset olivat useamman päivän villejä vielä karkkipäivän jälkeenkin, joten siirryimme "syömme karkkia silloin, kun vanhemmille passaa vaihto ehtoon" Eli käytännössä syömme noin kerran kuussa koko päivän karkkeja ja kärsimme vain muutaman päivän ajan makean aiheuttamista sivuvaikutuksista.

Selvät säännöt

Lapset rakastavat sääntöjä ja rakkautta. Säännöt tuovat turvallisuuden tunnetta niin lapselle kuin vanhemmalle. Mutta mikä on tarpeeksi paljon sääntöjä ja mikä liian vähän/paljon? Siinä meille jokaiselle mietittävää. Oma mielipiteeni on: Rajat vedetään siihen mikä voi vahingoittaa lasta tai lähiympäristöä. Lasta on turhakieltää asiasta jota se on saanut ennenkin tehdä. Vanhemmilla pitää olla yhtäläiset rajat ja samat "rangaistukset". Tärkeimpänä pidän uhkauksen toteuttamista eli. jos sanotaan Jos et ole kiltisti kaupassa niin herkut jää sitten ostamata tällä kertaa (ne herkut pitää sit jättäää sinne kauppaan).

Ruokakauppareissu rauhalliseksi

Kun lapsi on saanut nukkua tarpeeksi ja on muutenkin kylläinen, sujuvat ruoka ostokset huomattavasti helpommin kuin nälkäisen/väsyneen lapsen kanssa.

Ainut oikeastaan ongelma juttu on meillä ollut juhlat. Ensin kokeilin että hyvissä ajoin ennen juhlia kerroin miten siellä ollaan jne... noh juhlat kun tuli lapset villiintyivät (näin jälkeenpäin ajateltuna olivat villejä jo ennen juhlia) Sama juttu tapahtu jos kerroin hyvissä ajoin että sit lähdetään vaikka mummolaan.. Lähtöpäivän aamuna ei mitään uskottu ja touhu oli yhtä hulinaa. Sittenpä kokeilin toista lähestymis tapaa. Eli kerroin vasta sinä aamuna kun olisimme lähdössä esim mummolaan että mitä tulee tapahtumaan. noh lapset kyllä käyttäytyivät kiltisti kotona, mutta villiintyivät sitten siellä mummolassa. Tämä toinen lähestymistapa sopi meille paremmin, koska mummolassa pysty pihalla purkamaan jännityksen ja ilta meni rauhallisesti (samoin kuin odottelu kotona) Kolmas vaihto ehto... jota meillä käytetään silloin kun mahdollista.. Lapsille kerrotaan viikkoa aikasemmin minne mennään ja mitä tehdään (esim juhlat) annetaan pyöriä mielessä. Samana päivänä kun lähtö on niin kerrotaan et nyt mennään sinne juhliin... Juhliin saavuttaessa hajautetaan meidän lapset eli yks isälle yks äiteelle ja yks vaikka mummulle... tällöin nää lapset eivät ole kontaktissa toisiinsa ja saavat paremman mahdollisuuden olla kontaktissa oman aikuisen kanssa. Heille ei pälkähdä mieleenkään, jotta nyt ruvetaan rallia juoksemaan...

Arki vinkit jatkunee joskus...