Tänään vanhimmainen lapsista eli Poju päättikin lähteä omineen nokkineen ulos suoraan kotiintulon jälkeen. Poju on ekaluokkalainen, kovaääninen vauhtiviikari, jolta usein unohtuu mitä kaikkea voikaan ja saa tehdä.

Niin.. Olin siis keskimmäistä Santtua hakemassa päiväkodista ja oletin että Poju sillä aikaa tulee kotiin niinkuin yleensä on muistanut tulla. Yllätys oli suuri, kun kotiin tullessa huomasinkin vain koululaisen repun tipahtaneen keskelle eteisen lattiata ja Poju tietenkin tiessään. Ensin mietin et pitäisiköhän se nyt kumminkin lähteä hakemaan sieltä koulun pihasta, kun siellä se varmaan kumminkin on. Mutta aikani pähkäiltyä päätinkin et kyllä se kotia tulee vielä ennen pitkään, jotta pääsen pitämään taas jälleen kerran kotimaista puolituntista.

Syksyllä se teki samaa hommaa. Unohtui koulun pihaan leikkimään ja minä tietysti näiden kahden nuorimman kanssa sitä sitten sieltä hakemaan.  Yhdessä saatiin kumminkin sovittua loppujen lopuksi, että saa leikkiä vielä välitunnin ajan koulun pihassa, ja tulee kotia sitten kun toisille välituntikello soi. Mikähän Pojulle nyt tuli? Kaipa jokin itsenäistymisen hakeminen tai väliaikarajojen kokeilu. Rajojen kokeilunhan hän on aina osannut todella hyvin.

Jäänen vain odottamaan nyt Pojun paluuta..