Niinhän se viimeinen lomapäivä aina koittaa... Rauhallisissa merkeissä meni loma. Lapset saivat siivottua ajoissa huoneet ja saivat kuin saivatkin pitää tavaransa (ainakin toistaiseksi). Mutta kun lapsista on kyse, niin toinen huone jälleenkerran hävityksen kauhistus.. Kyllä ne kerkee sotkea tosi nopeasti, mut siivous ei käy ihan yhtä nopeasti.

Päivävierailulla kävi myös perhe jonka lapsilla myös puheessa ongelmaa. Huomasin kuinka vaikeaa onkaan kommunikoida lapsen kanssa, joka ei puhu ollenkaan saatika oikein elehdikään mitä haluaa/tarkoittaa. Ja vielä kun kyse ei ollut omasta lapsesta niin vaikeahan sitä oli sitten tulkita.. mutta hyvin meillä meni.. Muksut leikkivät hyvin keskenään ja touhua tosiaan riittikin. Katseltiin myös kirjoja joista lähti ääntä, näistähän mukelo sitten innostuikin. Päivän päätti pihaleikit, joka olikin mieluisaa... Onneksi ei vielä kaikki lumi ole kerennyt pois lähteä niin saivat laskea mäkeäkin.

Olenkin siis kiitollinen, että olen jaksanut tehdä puheterapia harjoitteita paljon, ja lapset ovat myös osoitelleet/viittoneet haluamaansa.. Elämä voisi olla aika vaikeaa mikäli toisesta ei oikein mitään tolkkua saa.. Toisaalta nyt ymmärrän miestäkin paremmin.. Hänhän ei ymmärtänyt lapsien puheesta niin paljon kuin minä. Tai silloinkun me muut viitottiin, niin mies sitten kyseli et mitä lapsi tarkoittaa.. Miestä ei kiinnostanut muut kommunikointi välineet, toisaalta ymmärrän kun arkipäivät on poissa, mut toisaalta vieläkin ihmettelen miten häntä eivaan kiinnostanut niin paljon lasten asiat, että olisi opetellut vaikka kuva kansion käytön.