Tältä äiteeltä meni hermot yksi päivä pelikoneen piipitykseen ja lapsien ainaiseen pelailuun, joten kone menetti sitten virtajohtonsa joksikin aikaa. Lapset eivät edes hirveästi ole kyselleet pelikoneen perään..

Käytöstavat kunniaan projekti edistyy varmasti, mutta pikkuhiljaa. Lapset oppineet pitämään ärränpäät kurissa jatkuvien huomautusten takia. Myös ruokailutilanteet ruvenneet sujumaan erimukavasti, kun ei jatkuvasti kaikesta tarvitse sanoa. Pikkuhiljaa siis edistystä tulee, harmi vain, että kun lapset saanut justiin koulutettua taas paremmille käytöstavoille, niin alkaa se pirskutan koulu ja sieltä imevät itseensä taas jotain ei niin hyvän kuuloista juttua.. (Tästähän joku on aivan erimieltä, mutta mä väitän kyllä ettei mun lapset oppineet kotoa tuhmia lauluja (tulivat päiväkotikavereilta) eivätkä mahdotonta noitumista (alkoi vasta kun menivät päiväkotiin /kouluun) ja varsinkin kun käytöstavat paranee aina pidemmillä kotilomilla ja huononevat koulujen alettua, niin oletan käytöstapojen puuttumisen johtuvan ihan koulusta)

Piippanan asiatkin edistyvät ( vaikka itse oletin että joudun neuvolaan vielä soittamaan syksyllä) ottivat männä viikolla neuvolasta pariinkin otteeseen yhteyttä (ja muistivat myös kirjeellä) että maksusitoumus on lähtenyt, ja piippanan puheterapiat järjestyy, kunhan puheterapeutille vain saa ajan. Ainoa miinus mitä mun mieleen tulee, on matkan teko puheterapiaan tulevaisuudessa. Suuntaansa kun matkaa on reilut 100km, niin kaikkineenhan koko lysty tulee kestämään noin 4tuntia. Tästä heräsi taas kysymys minkä ihmeen takia kaupunki ei ota puheterapeuttia käymään omassa kaupungissaan, vaikka lapsia tasan riittäisi vähintään 1pv/vk? Olisi kaupungillekin varmaan eduksi, että ihmiset tietävät saavansa palveluita... varsinkin jos kaupunkia mainostetaan lapsiystävällisenä..

Eräs kaunis, kolea ja tuulinen päivä laitoin mukelot rakentamaan suuresta pressusta majaa pihaan.. Voi sitä ilon riemua mikä heillä oli, kun majassa pötköttelivät maton päällä. Useamman tunnin he siellä viihtyivätkin ja välillä piti äidin käydä kylässäkin majassa.. Niin pieni asia ja niin suuri ilo lapsille."Ja halpa keksintö vanhemmille.."

Oli mukava kuunnella naurun kiherrystä majasta.. ja varsinkin sitä, kuinka sovussa lapst malttoivat olla.. Nämä ovat niitä pieniä/suuria hetkiä, jotka pitäisi ikuistaa, mutta kamera ei vain satu sillä hetkellä olemaan lähettyvillä.