En tiedä jännittikö minua vai lapsia enemmän uuden koulun aloitus. Jännitystä oli kumminkin ilmassa ja lapset innokkaasti kouluun ensimmäisen viikon lähtivät. Nyt koulua se parisen viikkoa kohta takana ja Santtu on erityisesti sitä mieltä et pitäisi käydä viemässä ja hakemassa koulusta. Juu kerran kävinkin hakemassa kun tuuli kovasti ja vettä kaatamalla satoi taivaalta.... ihan vain omaa hyvyyttä vai pitäisikö sanoa etten halunnut kastuvia kirjoja pitkin pirttiä leviteltynä kuivumaan... enkä myöskään aivan läpimärkiä kenkiä ja vaatteita sinne tänne kuivumaan. Kyllä sateenvarjot noilta löytyy, mut mä en vaan käsitä miten ihmeessä reppu kastuu siitä nähen. Reilu 2km näillä koulumatkaa niin kyllä äidinkin sydän joskus leppyy kyyteihin.

Santtu tekee tehtäviä ahkerasti. Haluaa tehdä matematiikankirjasta myös lisätehtävät (vaikka niitä ei tarvitseisi tehdä) no toinen tekee ja mä neuvon. Tänään mun oli pakko kysyä jo, että opettaako se opettaja miten niitä numeroita niinkuin tehdään?? kun kakkonen ja kolmonen ovat olleet niin eriskummallisen näköisiä.. No kyllä se kuulemma jotain kertoo, mutta ilmaan oppilaat niitä aluksi piirtää. Mulle oli tärkeää että Santtu oppii oikean tapaisen numeron tekemään niin kerroin hälle et numero 2 tehdään näin..( piirsin samalla itse¨paperiin, kun kerroin). aluksi tehdään puolikas ympyrä (hattu), sitten sellainen vinoviiva.. pysähdytään ja tehdään tasainen alusta kakkoselle. Ja kas kummaa lapsi kokeili kerran ja sai hienomman kakkosen mitä oli koko kirjaansa kerennyt päivän aikana tekemään. Sama juttu numero 3... Tehdään puolikas ympyrä joka pysähtyy samalle kohtaa mistä ylempänä alkoi  (siis kolmosen ylhäältä keskelle) Pysähdytään ja tehdään toinen puolikas ympyrä joka tulee pikkaisen ylemmän viivan päälle (keskeltä alas).. Tässäkään opissa ei mennyt kuin se 5min. Samalla sitten opeteltiin jo numero 4 et miten se tehdään.. tässä oli nyt vain harmina että viimevuonna eskarissa oli kärki piirretty vielä umpeen, että ei suostunut kuulemaan minun neuvoja sen enempää numero nelosesta. Läksyjen tekoon menee noin 30min-1h väliä. Santtu tekee hyvin tarkasti läksyt ja aikaa kuluu sen takia paljon. Hän haluaa onnistua hyvin ja iloitsee jopa siitä että numero menee oikein tai että minä huomaan miten kaunis numero tuli.. Kokeiltiin santun kanssa myös vanhaa 2 sitä jossa alhaalla on "pallo" se oli santusta tosi helppo tehdä ja minustakin se näytti ihan oikealta numerolta.

Poju taas on aivan innokas kouluun lähtijä. Hoputtanut tämän viikkoa veljeään et mennään jo, ala nyt syödä nopeemmin, äkkiä kengät jalkaa. Poju tykkää koulusta, vaikka kotona ei niin herkullisen hienosti läksyjen parissa menekään. Poju tekee läksyjään noin 1-3 tuntia joka päivä. Kuulostaa varmaan paljolta, mutta kun toisen pitää kertoa kaikkea väliin ja tehdä kaikkea muutakin välillä niin kyllä sitä aikaa vaan kuluu. Liikunnasta tykkää erityisen paljon.. ja nyt normaaliluokkaan siirron yhteydessä minäkin tajuan viimein et kaipa se poju on sitten liikunnallisesti aika vahvoilla. Eräspäivä koulusta tultuaan kertoi kuinka jaliksessa oli tehnyt useita maaleja ja joukkue voittanut. Toisen kerran pelasivat käsipalloa (Poju ei ollut koskaan pelannut oikeilla maaleilla taikka säännöilläkään) niin kotiin tullessa kertoi et oli monta maalia sitten tehnyt.. Kyllä mulle tulee hyvä mieli näistä jutuista kun takkuilua on noiden läksyjen kanssa.

Matematiikka ei tunnu oikein onnistuvan.. no syynä voi olla se että digitaalista kelloa ei koko entisessä matikan kirjassa taittu mainita. Litrat, metrit ja muut jäivät yksinkertaisesti käymättä 2luokan aikana, kun kevät kirja annettiin vasta kun edelline oli loppuun tehty eli jossain maaliskuun paikkeilla. Äidinkieli- Yhtä tuskaa tehdä välillä tehtäviä. Kaunokirjoitusta ei pojulla ole koskaan ollut ja mä en osaa nykyisiä kirjaimia saati niiden yhdistämisiä. Nyt oli opettaja ehdotellut kaunokirjoituksen tukiopetusta ja poju oli erittäin vastaan sitä.  Ihan samoinkun Pojulle tulee näillä näkymin äidinkielestä E-kirja niin ei sitäkään haluaisi (vaikka yritin kuin sille selittää et helpommalla sä pääset tehtävissä) Englanti on lähtenyt sujumaan erinomaisesti ja käymme englannin lausumista aika paljon kotona että olisi tasainen pohja kielen oppimiseen.

Kaiken kaikkiaan suht hyvin koululähti kulkemaan, mutta harmaita hiuksia täällä läksyjen kanssa tehdään välillä.. Minä yritän omat opiskeluhommani tehdä aamusin tosi valmiiksi että iltaisin pystyisin keskittymään lapsiin. Tosin tämäkin on välillä aina hankalaa kun Piippana pyörii pari päivää jaloissa kokopäivän ja yksi päivä viikossa menee sinne pute käynteihin. No jos tämä järjestely ei toimi niin Piippana rupeaa käymään sitten 3-4pv/vk päiväkodissa niin mulle jää omia tehtäviä aikaa tehdä pikkaisen enemmän.

Piippanalla nyt 6 päiväkoti päivää takana ja yllätys yllätys, vain yhtenä aamuna sitä joutu houkuttelemaan ja lopulta kantamaan päiväkotiin (olipa sitten kunnolla huutanutkin perään) Muistaa kyllä kysyä välillä Miksi äiti tulit vasta nyt tai miksi sä nyt jo tulit (haen melkein aina samaan aikaan). Tulevalla viikolla päästäänkin sitten rytmiin noiden päiväkoti päivien suhteen. Toivottavasti kaikki nyt menee niin hienosti kuin mä toivon. Tästä uudesta päiväkodista jotakin niin ihanaa kerrottavaa.. Siellä järjestetään musiikkiterapiaa ja Piippana pääsee siihen osallistumaan. Piippana on aina rakastanut musiikkia ja laulelee kotonakin paljon.

Tähän loppuun meidän Putelta saatu erittäin merkittävä ohje.. Kun tehdään den-den-den harjoitusta (tai vastaavaa) niin lapsi voi ajaa vaikka autolla tai piirtää kynällä samalla.. Lapsi keskittyy silloin enemmän tekemiseen kuin puhumiseen... Eli kun Piippana teki harjoitusta DEN-DEN-DEN normaalisti niin hän yritti liikaa jolloin D- muuttuikin T-kirjaimeksi.. Mutta kun siihen otti auton tai kynän mukaan niin D kirjain tuli huomattavasti helpommin... Isommilla lapsilla R-kirjaimen hakeminen D-drillauksen kanssa (ruvetaan selälteen makaamaan, leuka ylös. Hoetaan DIN-DIN-DIN useita kertoja... R-kirjain tulee kuin ittestään.)