Sitä kun useamman työhakemuksen on tässä kirjoitellut ja töihin yrittänyt, mutta edes haastattelu kutsua sieltä ei tule niin kävi mielessä sanat persoonallinen. Siitä tulikin mieleen, että kirjoitan nyt oman osaamishistoriani tänne. Lähettäisinkin työhakemuksen, mutta taitaisin jäädä kyseisellä sepustuksella niin ilman töitä kuin olla ja voi.....

Arvoisa vastaanottaja. Tiedän teidän lukevan paljon hakukirjeitä ja tässä saapuu siihen nivaskaan taas yksi. Voin kertoa jo näin alkuun, että juuri nyt pääset lukemaan useita vuosia kotiäitinä toimineen ja kolmen vilkkaan erityistarpeita vaativien lasten äidin sepostuksen,  miksi juuri minä olisin paras työyhteisöönne.

Joustavan luonteeni, pitkän pinnani sekä motivaationi ansiosta pystyn supernaisen tavoin siirtymään paikasta toiseen sukkelasti. Tämä tuli huomattua kun suoritin koulunkäynninohjaajan ammattitutkintoa monimuoto opiskeluna. Lapset tarvitsivat apua läksyissä siinä sivussa piti siivota, laittaa ruokaa, pyykätä, selvitellä välejä, viedä harrastuksiin, pyyhkiä yhen pyllyä, olla hyvin reippaana ja jaksavana vaikka päänsisällä oli välillä aika moinen taistelu. Niin olihan sitten synttäreiden järjestelyä, tavaroiden järjestelyä, kauppa asioiden hoitamista, ikuisuus kiistat vaatteista niiden pukemisesta sekä niiden hankinnasta, mutta myös samalla piti kirjoittaa omia etätehtäviä, käydä työssäoppimassa sekä saada näyttösuunnitelma valmiiksi ajoissa. Ja kukahan käski muuttaa myös omakotitaloon, joka lämpiää puulla kokonaan sekä lumenkolauksestakin huolehdittava mikäli ei halua sitten kaalata lumessa. Perheeseeni kuuluu kyllä myös mies. Tässä vaiheessa varmaan mietit miksi mies ei sitten osallistunut kodin hoitoon? Juu osallistui sen minkä pystyi, mutta näin reissumiehen vaimona ei siitä miehestä hirveästi ole arkisin apua mikäli se on siellä satojen kilometrien päässä jossain korpimetsässä.

Tutuksi käynyt myös moniammatillinen yhteistyö. Lähinnä kyllä siinä vanhemman roolissa. On tullut keskusteltua päiväkodin henkilökunnasta aina sinne koulun rehtoriin asti. Osallistuttu varhaiskasvatussuunnitelman tekemiseen, sekä hojksin laadintaan. Käytetty muksuja lääkäreissä, psykologeilla, puheterapeuteilla, foniatrilla, neurolla, perheneuvolassakin. Kuntoutusohjaajakin tuli jossain vaiheessa kuvioihin mukaan ja hänen kanssaan olikin aivan mahtavaa työskennellä. Samalla oppi sitten arkistointi taitoja, kun useamman lapsen käyttäminen eritahoilla vaatii papereiden säilyttämisenkin arkistoituna. Asioiden referointikin onnistuu, lapsen elämän historian kertominen menee 10 minuutissa aika sutjakasti läpi. Viittoma opetustakin kävin omasta vapaasta tahdosta tai olihan se mukavampi ymmärtää mitä lapsi sanoo niin tukiviittomia käytimme silloin hyväksi. Kuvaohjaus oli arjen pelastus, eihän se aikaavievää ollut laitella lappuja oikeaan järjestykseen, mutta aamut rupesivat sujumaan silloin sukkelammin, ei tarvinnut jokaisesta asiasta kinata ja lapsi oppi ennakoitumaan sekä luottamaan aikuiseen.

Harrastuksista:Vikkelät refleksit saavat viikottain harjoitteita lasten potkiessa, heittäessä sekä vierittäessä palloja/tavaroita suoraan sinne minne ei pidä. Refleksi harjoitukset alkoivat noin 10vuotta sitten kun piti kopitella vanhinta lasta kiinni, milloin putosi portaita alaspäin millon tuli sohvalta alas. Siitäpä se sitten jatkui lasten kasvaessa välillä otettiin kukkaruukkuja kiinni, välillä toivottiin ettei kaikki lautaset tipahtaisi lattialle. Kunnosta kyllä pidän huolta. Joka paikkaan mennään pääsääntöisesti pyörällä, kunto kasvaa kun monta kertaa viikossa sinne kauppaan ajettava, ei reppuun paljoa tavaraa mahu sen jälkeen kun maidot ostettu (sitäkin kun menee vähintään vain 18litraa viikossa). Välillä joutuu käyttämään sitä kolmatta astiaan kun lähtee muksuja etsimään pitkin kylää. Pelailen myös palloa, käyn luistelemassa ja hiihtämässä, tanssin ja laulelen. Silloin joskus kun sattuu ylimääräistä aikaa jostain nipistämään niin sitten voin ahertaa käsitöiden parissa. Villasukkia kyllä valmistuu iltaohjelmien parissa, kahvipusseista saa joskus jotain aikaiseksi. Ompelen myös mielelläni kun pääsen irtautumaan lapsista ja silloin kun ompelukone suostuu yhteistyöhön. Askartelua tehdäänkin sitten aina porukalla.

En lannistu helpolla. Ei se mitään jos ruoka hieman paloi pohjaan kun tuli miljoona muuta hommaa siihen sivuun, eikun uutta vaan tekemään. Enkä myöskään suutu herkästi. Olisihan se kyllä mukava että juuri pestyt matot pysyisivät hieman pidempään puhtaampana, kuin sen ekan päivän. Tästä syystä me emme syö usein mustikkapiirakkaa.

Olen tutustunut myös nykynuori-suomi sanakirjaan. En jää sormi suuhun kun lapsen suusta kuuluu esim: häkstääminen, feiill, molari, skuuppa, sketari tai lyhenteinä löytyy lol, xd, yv, ap

Mutta kaikesta kertomasta tämä on vain pieni osa minua, romaanihan siitä tulisi jos kertoisin koko elämäni varsinkin kun kaikilla lapsilla vielä omat erityispiirteensä. Tulisin siis mielelläni kertomaan ihan kasvotusten sen lopun mitä haluat tietää että vihdoin pääsisin töihin. Mutta jos satut soittamaan jolloin muulloin kuin aamulla niin varauduthan, että meillä ei kaikista hiljaisinta ehkä silloin ole. Lapsilla on jokin ihmetaipumus ruveta möykkäämään/riitelemään juuri silloin kun äidillä on maailman tärkein puhelu hoidettavana.

Rakkain terveisin: työllistymistä odottava kotirouva, joka pääsisi töihin lomalle