Uusi vuosi ja uudet kujeet... Olisin toivonut että tämä vuosi lähtisi paljon helpommin käyntiin.

Poju on nyt vaihtelevalla menestyksellä syönyt adhd lääkitystä. Välillä menee hyvin alas ja useammin ei sitten suostu syömään ollenkaan. Koulusta ei oikein mitään palautetta saa. Kokeet menee miten menee. Innokkaasti koulussa kyllä käy mutta mättää niin mättää.

Välillä tuntuu että oon niin yksin noitten muksujen ongelmien kanssa. Joka viikko ja melkein joka päivä  on tehtäviä jota muksut ei osaa. Meillä menee noin 2tuntia vähintään kummankin muksujen läksyjen tekoon yhteensä.. Välillä on niitäkin päiviä ettei 2h edes yhen läksyihin riitä.

Välillä sitä tuleekin pohdittua, mikä on nykyajan opetuksen laatu. Missä ihmeessä on juuri mun lasten opettajien ammattitaito ja mihin se aika siellä koulussa oikein menee, kun läksykirjat kannetaan kotia eikä ole tunnillakaan ymmärretty asiaa ollenkaan.

Olen itse ammatiltani koulunkäynninohjaaja ja mulle on tärkeää että lapsi ymmärtää käytävän asian koulussa. Silloin tiedän että lapsi osaa myös tehdä tehtävät kotona. Olen nähnyt myös hyviä opettajia jotka opettavat ensin yhteisesti asian ja varmistavat että jokainen oppilas osaa tehdä mitä kuuluu tehdä. Tarvittaessa jakaa luokkaa osiin ja jatkaa opetusta niin konkreettisesti että varmasti jokainen osaa tehdä tehtävät.

Toisinaan kovasti mietin miten voi olla mahdollista, että ryhmäkokoja vaan kasvatetaan ja ohjaajia vähennetään entisestään. On se varmaan niin mukava sitten 10vuoden päästä huomata et hupsista heijakkaa nämä lapset selviytyivät koulusta huonommilla arvosanoilla kuin 20 vuotta takaperin. Enkä mä ajattele nyt pelkästään erityislapsien suoriutumista vaan ihan kaikkien. Eittämättä voisin väittää että se on jokaiselta lapselta kumminkin pois ohjaajien vähentäminen ja ryhmien kasvattaminen.