Juttuja lueskeltuani voin vaan todata ihmeen.... miten joku voi käsittääkään, että puheterapeutti on avain asemassa lapsen kuntoutumiseen.. Avain asemassahan on juuri huoltajat jotka saavat vinkkejä putelta. Se että pute antaa tehtäviä ei ole yhdentekevää, vaan pute katsoo tehtävät lapsen huomioon ottaen mitä kehitettävää lapsella on. Tehtäviä ei ole tarkoitus tuntitolkulla tehdä, vaan tehtäviä tehdään 2-15min kerrallaan, riippuen tehtävästä, mutta myös päivittäin.

Oikuttelevan lapsen vanhempana tiedän, mitä on kun lapsi laittaa suun kiinni, kun vihko aukaistaan. Mitä silloin tulisi tehdä jää jokaisen omaan mietintään.... itse opettelin sanat ulkoa lapsen vihkosta ja ujutin ne keskusteluihin, lapsi ei hoksannutkaan että pute harjoituksia tehdään...

Poikain hienoin sana lienee iikepao (liikennevalo) jota opettelimme tavuttamalla.Päivittäisellä usealla harjoituksella saimme sen kuntoon 2kk jälkeen. (joka oli minusta silloin (ja nytkin) hieno saavutus)

Päivitystä tähän Piippanan osalta.

Piippana on nyt tilapäisesti kokopäivähoidossa. Musta vaan hieman tuntuu että Piippanan puhe taidot vetää takapakkia nyt ja aika lujaa. Hänen ongelmansahan oli pienempänä, että puhui asian suun sisällä, ja musta alkaa tuntua, että siihen ollaan pikkuhiljaa taipumassa takaisin.. Piippana kyllä selvittää asioita mutta tuntuu et suu ei liiku niin hyvin kuin pitäisi liikkua. Välillä tuntuu että valitsinko sittenkään oikean päivähoidon lapselleni.

Tämä kirjoitukseni tulee jäämään nyt kesken eräisen partaalle... seuraavan kerran lisää.. (pojusta tehty pedagoginen selvitys etiäpäin että saadaan yksilöllistetty äikkä)