Tässä on nyt tullut kirjoiteltua ehkä enemmän niitä huonoja perheen arjen kannalta juttuja, joten nyt päätin kirjoittaa jokaisesta lapsesta jotain positiivista.

Poju on aina ollut hyvinkin sosiaalinen tapaus. Tulee juttuu hyvin vieraampien ihmistenkin kanssa. Saa usein leikkikaverin nopeasti. Ruoka maittanut aina todella hyvin (ja tähän väliin lisätään, kuinka päiväkodin henkilökunta aikoinaan ihmetteli, kun poju kasviksetkin söi tosi hyvin) Jaksaa yrittää ja yrittää, asiaa kuin asiaa. Joskus kyllä tarvitsee rauhoittumis tauon, mutta useimmiten jaksaa tehdä asian loppuun niin että se onnistuu. Esim: aikoinaan kun opetteli luistelemaan (pysymään pystyssä luistimilla) niin vaikka kaatui ensimmäisen puolen tunnin aikana noin puolen minuutin välein, niin silti jaksoi nousta ja yrittää uudestaan (Santtu pisti luistimet laukkuun heti kun ensimmäisen kerran kaatui, eikä suostunut koko talveen edes uudestaan kokeilemaan). Matematiikassa hoksaa tosinopeasti tehtävän idean, kunhan ensin on jaksanut kuunnella miten asia tehdään. Poikkeuksena tässäkin kertolaskut, joita ei tunnu vieläkään hoksaavan, vaikka vuosi kohta niitäkin tehty. Liikunnallisesti yleisesti normaalitasoinen tai parempi.

Santtu osaa näyttää tunteensa. Iloisena on hymy korvissa ja surullisena suu mutrulla. Haluaa olla kaikkien kaveri, eikä halua nähdä muissa koskaan pahaa. Luonteeltaan rauhallinen, vaikka osaa riehaantuakin. Harkitsee asioita, eikä yleensä toimi hetken mielijohteesta. Käyttää yleensä eniten tunteita ja järkeä. Keskittyy tosihyvin tehtäväkirjojen tekoon (värityskirjat, pisteestä pisteeseen jne).

Piippana puolestaan, pienestä iästä huolimatta, on moni osaava ikäisekseen. Pelaa taitavasti niin muistipelit kuin lautapelit (esim: afrikan tähti, kimple, halli klak, monopoly junior jossa apua vain rahojen laskemiseen tarvitsee). Pysyi luistimilla pystyssä hyvin jo talvella ja osasi itse nousta ylös jäältä, myös liikkuminen etiäpäin onnistuu. Osannut vuoden leikkiä piilosta ja hippasta oikeilla säännöillä. Luettelee numerot ainakin 18 asti sujuvasti (paitsi välillä jää 7ja8pois). Värityskuvat ei ole pelkkää suttua, vaan hän oikeasti yrittää pysytellä viivojen sisäpuolella. Piippana ajaa myös pyörällä:

No kyllähän Poju ja Santtukin ajoivat pyörällä siinä 3v hujakoilla, mutta Piippana tuntui alkuun siltä, että hän vain polkee ja jarruttaa jatkuvalla syötöllä.

Itselle tulee väkisinkin hyvä mieli, kun muistaa ja tietää, että omat lapset osaavat jotain hyvääkin, vaikka vaikeuksiakin on aina välillä. Se että palautetta saa lapsien kehityksestä/osaamisesta joskus joltakin muultakin, niin lisää omaa uskoa, että osaan mä jotakin oikein tehdä. Muistan joskus kun itse mietin "mitä ihmeen hyötyä näitä pute harjoituksia on tehdä päivittäin, kun lapsi kumminkin puhuu samallalailla" Onneksi tämä jäikin vaan miettimisasteelle. Mummo joka ei usein lapsia näe sanoi " lapsien puhe on selkiytynyt paljon" Niinpä niin... mun oma korva vain tottuu siihen lapsen puheeseen niin hyvin, ettei sitä enää huomaa, vaikka puhe kehittyisikin etiäpäin... PALJONKIN...

Piippanan pute sanoi joskus, että mustahan tulisi hyvä puheterapeutti, kun osaan lähteä hakemaan tiettyä kirjainta erikautta kuin opeteltava sana jossa kirjain on. Tässä vuosien varrella vaan on oppinut kaikenlaista, mitä kannattaa tehdä ja miten kannattaa tehdä.

Santun kanssahan oli aikoinaan "pieni" ongelma. Kun aukaistiin pute-harjoitusvihko meni Santun suu kiinni. No mitenpäs siinä sitten harjoituksia tehdään, jos toinen ei pihahdustakaan suustaan saa.. No tämäpä vanhempi keksi: Opettelin itse ulkoa harjoitus jutut ja päiväkotiin mennessä ja pois tullessa ujutin harjoituksia juttelun sekaan. Myös Pojun osallistumien Santun tehtävien (lähinnä pute-pelit) tekoon, auttoivat Santtua pääsemään vihko kynnyksen yli. Aina kannattaa käyttää mielikuvitusta. Piippanalla toimii lällätys sanan haussa esim. LII-LII-LINTU, JUU-JUU-JUNA (sanat ovat muulloin intu ja huna) lällätyksen kanssa tulevat oikein.