Viime päivityksestä oli näköjään kulunut jo useampi kuukausi. Poju nyt 4luokalla, Santtu 2luokalla ja Piippana vielä toistaiseksi osa-aikaisena päiväkodissa.

Santun koulu on lähtenyt hyvin käyntiin. On kavereita ja läksytkin yleensä tulee tehtyä ihan hyvissä ajoin.. Välillä kumminkin tuntuu et ne kaverit on sille kaikista tärkeimpiä. Toisinaan kotiaresti kutsuu kun ei soitoista huolimatta kotiin näytä osaavan tulla... Toisinaan taas ei muista vastata puhelimeen jos satun soittamaan 😕 mut tämmöistä tämä elämä välillä on. Lukeminen ei kiinnosta Santtua yhtään ja äikkä laahaakin aika pahasti jäljessä.

Poju.... Noh mistähän mie alottasin... Keväällä kävi oppimisvaikeustesteissä psykologilla.. Tulokset nyt oli aivan sitä mitä osasin odottaakin, ei tule koulunkäynnistä ainakaan mitään helppoa 😔 Lisäksi löytyikin tarkkaavaisuus ongelmaa ja kaikkea muutakin ADHD.n viittaavaa. Nyt odottelemme lääkäri aikaa että pääsisimme kokeilemaan olisiko lääkityksellä jotain apua tilanteeseen.. Jotenkin niin huojentavalta tuntui kun vihdoin ja viimein joku uskoi, ettei se meiä muksu ole vain vilkas, vaan onkin sitten ylimääräisen vilkas. 

Lukuvuosi kun alkoi Pojun kielen käyttö oli taas sitä luokkaa, ettei sen kanssa oikein julkisille paikoille viitti lähteä.. Minähän siitä yleensä eniten kärsin, muhun ne loukkaukset eniten kohdistuvat. Kirosanoja, halventaviasanoja, haukkumista jne ja sanat tulevat heti mikäli pikkaisenkin jokin suututtaa. Nyrkki heiluu edelleen ja tönimistäkin tapahtuu..

Vaikka lastaan ei saisi pelätä, niin kyllä mua pikkuhiljaa rupeaa arvelluttamaan... Parin vuoden päästä Poju on suurempi kokoisempi kuin minä. Ehkä toisinaan huolehdin turhasta, mutta mä vahvasti alan jo epäillä et Poju liittyy isompana väärään seuraan ja seuraukset sit ovat pahojakin 😢 .

Poju on jo nyt niin kavereiden vietävissä eikä omaa järkeä tunnu osaavan käyttää sit ollenkaan. Toivon kovasti että lääkkeillä olisi vaikutusta järjen käyttöön, pysähtyisi miettimään tekeekö vai jättääkö tekemättä. 

Oppiaineet: äikkä yksilöllistetty, mut tekee normaalikirjaa (liekkö ope sekoittanut johonkin muuhun vahingossa) enkku tehostettutuki, tekee kahta kirjaa eli helpotettua ja normaalia.. vaikeuksia ollut pysyä oppiaineessa mukana. Matikka, enpä nyt tiedä minkä mukaan tekee... Kirjaksi lykättiin helpotettu, mut pienen avautumisen jälkeen tulee saamaan myös normaalikirjan. En nähnyt mitään hyötyä olevan kirjasta, joka ei anna lapselle haastetta ja josta ei pysty opettelemaan niitä vaikeita sanallisia tehtäviä.. Loput oppiaineet menevätkin yleisopetuksen tavoitteiden mukaisesti.

Noh sit vielä Piippana.. Pute loppu ja neurolla käytiin. Puhe menee kovaa vauhtia eteenpäin, mutta nyt ongelmaksi alkavat muodostua jumimiset. Voihan elämän kevät... Mie niin aattelin et riitti kun Santtu jumi tilanteissa, mut ei niin ei, piti tämä pienimmänkin niihin vielä sortua 😂. Muutoinhan meillä Piippanan kanssa meneekin loistavasti.

Hmm.. Eipähän tässä... Elämän varrella on vaan joutunut miettimään mikä on oikein ja mikä väärin. Joutunut taistelemaan lasten oikeuksista ja se taistelu kun ei tunnu loppuvan. Hyväksymään muiden ihmisten syyttävät katseet ja huomautukset, kun se mukelo saa itkupotku raivarit ihan missä sattuu...en... En ole kasvattanut huonosti muksuja, ne vaan ovat omia persooniaan ja näyttävät suuttumuksen, pahan olon, kiukun ja väsymyksen vaan niin saakelin voimakkaasti.. Kyllä joskus mielessä käy, et mieluusti vaihtaisin nämä hyväkäytöksisiin lapsukaisiin, mut seuraavana päivänä jo huomaankin miten paljon iloa ja hymyä nämä rakkaani oikein antavat..

Erilaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen on sellainen rikkaus, mitä en antaisi pois vaikka pyydettäisiin kauniisti.